Pihakasvit

Pihatöiden viimeiset metrit. Mies. Nainen. Lapset. Kottikärryt. Lapio. Multaa. Kuorikatetta. Kivituhkaa. Paarmoja. Autania. Aurinkoa. Aurinkovoidetta. Hikeä. Vichyä. Kipua.

Laura Talo teki meille viime kesänä pihasuunnitelman. Vuosi siitä eteenpäin, eli kesällä 2020 oli suunnitelmasta toteutusvuorossa pihakasvien istuttaminen ja maisemointi. Lauran suunnitelmassa oli seuraavat kasvit:

• Juniperus communis ´Green Carpet´, kääpiökataja 7 kpl
• Juniperus communis ´Suecica´, pilarikataja 3 kpl
• Pinus mugo ´Mughus´, vuorimänty 4 kpl
• Pinus mugo ´Pumilio´, kääpiövuorimänty 14 kpl
• Cerastium tomentosum, hopeahärkki 27 kpl
• Festuca glauca ´Eliah Blue´, sininata 15 kpl
• Koeleria glauca, hopeatoppo 20 kpl
• Molinia caerulea ´Moorhexe´, siniheinä 12 kpl
• Saxifraga arendsii ´Alba´, patjarikko 12 kpl

Noita kasveja aloin sitten jahtaamaan. Halusin logistisista syistä hankkia kaikki yhdestä paikasta. Olisi itselle helpompaa. Kertarysäyksellä kaikki tontille. Toki olin valmis itse "venymään" tarvittaessa ja ottamaan kasvit sitten vaikka kahdesta paikasta, mutta tämä venyminen sitten vain pakon edessä. 

Asioin kaiken kaikkiaan kymmenen yrityksen kanssa. Tuttuun tapaan tarjouspyyntöjä piti laittaa useaan paikkaan, koska osa yrityksistä ignooraisi meidän rahoja kuitenkin. Niin kävi tälläkin kertaa. Kolme yritystä ei vastannut lainkaan tarjouspyyntööni. Osa vastasi kertoen että heillä ei ole kaikkia tuotteita toimittaa. 

Yksi yritys vastasi että heillä on vain yksivuotisia kasveja. Tuollaista arvostan.  Vaikka ei pystytä auttamaan, niin vastataan kuitenkin jotakin. Antaa hyvän kuvan yrityksestä. Juuri nyt ei kaupalliset tiemme kohdanneet, mutta aivan varmasti jossakin vaiheessa tulen asioimaan heidän kanssaan. On nimi mielessä. Hyvässä siis.

Yksi yritys ei halunnut palvella, vaan pyysi erikseen tekemään tilauksen heidän verkkokaupastaan. Arvatkaa teinkö.

Olinko tilanteessa että minun olisi otettava kasvit usealta toimijalta? Mistään en ollut saanut sellaista tarjousta että kaikki pihakasvit tulisivat samasta paikasta. Kenelläkään ei tuntunut olevan palveluvalikoimissaan kaikkia tarvitsemiani tuotteita.

Käännyin Garden Livingin puoleen. Sieltä sain apua. Tosin, he eivät toimittaneet meille listan pihakasveja, mutta SOITTIVAT PUOLESTANI yhdelle toimijalle joka ei ollut tarjouspyyntölistallani ja selvittivät että pystyykö tämä yritys minua auttamaan. Pystyiväthän he. Garden Livingin aloitteesta sain tarjouksen pihakasveista Rahula Ranchiltä. Mikä parasta, kaikki tarvitsemani tuotteet samasta paikasta. Samana päivänä. Tontille toimitettuna.

Rahula Ranchin kanssa sovittiin, että kasvit, multa ja kuorikatteet tulevat juhannuksen jälkeen tiistaina. Niin sitten tulivatkin. Olipa helppoa. Juuri tätä hain.

Aloitin istutusurakkaan valmistautumisen siten, että ennen kasvien saapumista maalasin spraymaalilla maahan kullekin kasviryhmälle omat osionsa/alueensa. Perustuen siis pihasuunnitelmaan. Kirjoitin pahvilapulle mikä kasvi kuhunkin osioon tulee ja kuinka monta mitäkin kasvia mihinkin osioon pitäisi istuttaa. Ummikko kun olen, niin laitoinpa vielä pahvilapulle mm. istutussyvyydet ja istutusvälit. 

Tämä esivalmistelu oli hyvä oivallus, koska kun kasvit tulivat sovittuna päivänä, niin pihakasvien purkaminen lavalta omille paikoilleen oli melkoisen ripeää. Ei tarvinut enää kasvien saapuessa alkaa arpomaan että mihin mikäkin ruukku sitten kuskataan. 

Hiukan oli haasteellista sijoittaa kaikkia kasveja omille paikoilleen. Mökin päädyn istutusaluetta ei oltu tehty pihasuunnitelman mukaiseksi. Oli tehty pienempi. Osa kasveista jäikin sitten yli kun pidettiin kiinni suositelluista istutusväleistä eikä uskallettu sulloa liikaa kasveja niille varatuille alueelle.

Istuttamisen esivalmistelut.

Kasvit aseteltu omille paikoilleen. 

Piha, mökki ja luonto - värien kolmisointu.

Ryskimme menemään rouvan kanssa helteessä. Minä kaivoin kuopat ja rouva istutti kasvit. Välillä saatiin todella hyvää tulitukea perheen pienimmiltä lapsilta. Ilman minkäänlaista vastaväitettä, sekä myös oma-aloitteisesti, pienet puuhasivat meidän kanssa. Iso apu, "pienet" lapset.

Lämpömittari kävi kuumana kuin Hannu Jortikka erotuomareille. Lapio siirsi taukoamatta hiekkaa sivuun ja istutuskuoppa toisensa jälkeen ilmestyi mökin päätyyn. Meininki oli kuin vanhassa Stop-pastillin mainoksessa. Ainakin itse itseni siihen mainokseen, mainoksen lapiohahmoksi kuvittelin.

Rouva ja tytär painoi multaa kuoppaan ja pihakasvia perään. Me "miehet" heiluimme poskivalssia lapion kanssa. Välillä huikkaa Vichypullosta. Tapoimme paarmoja.

Kaiken kaikkiaan saimme istuttelun päätökseen noin 24 tunnissa. Olin "budjetoinut" istutusurakkaan meneväksi noin kaksi päivää. Niinhän siinä sitten käytännössä menikin. Tiistaina iltapäivällä aloitettiin ja keskiviikkona iltapäivällä lopetettiin. 

Pihakasvien istuttamisen jälkeen kuorikatetta kottikärryyn ja kulkuväylien sekä istutusalueiden maisemointia. Tuo myös oli sellainen kahden päivän mittainen urakka. 

Meillä on ollut tavoitteena, että mökin väritys olisi sellainen, että mökki sulautuisi mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon. Mahdollisimman paljon värit luonnon omia värikarttoja mukaillen. Kulkuväyliä kun rajattiin kuorikatteella, niin huomasin, että niiden värimaailma taas puolestaan osuu oikein hyvin yksiin mökin värimaailman kanssa. Harmoniaa. Luonto, mökki ja maisemointi - kaikki samassa sävyssä.

Laitettiin myös mökkitietä kuntoon. Kuorma-autot raahasivat noin 180 000 kg soraa mökkitielle. Tuo soramäärä vastaa jotakuinkin Boeing 747-400 painoa tyhjänä. 

Viitisen vuotta erinäiset rekat ajelleet tontille, joten hiukan saanut mökkitie "kylkeensä". Nyt oli sitten aika laittaa tienpätkä kuntoon kun raskaampi liikennöinti alkaa olemaan loppumassa. Tältä erää.

Mökkitietä kuntoon.

Rahula Ranchin kuusenkerkkäjuomat.

Rahula Ranchiltä saatiin kaupan päälle kuusenkerkkäjuomia. Laitoin kylmään ja vähän unohdinkin ne sinne. Eilen sitten korkkailtiin. Oikein raikkaita olivat. Ehkä sellainen piristävä aamujuoma. 

Kaiken kaikkiaan tästä juhannuksesta ja sen jälkimainingeista jäi muistojen filminauhoille lämpimät muistot. Ei pelkästään sen vuoksi, että ilmat olivat todella mukavan helteiset, vaan senkin vuoksi, että elämässä minua on siunattu niin mukavalla perheellä. 

= = = = =

Opastekilvet - kymmenessä tunnissa valmista

Tämän mökkiprojektin viimeisillä metreillä koin ehkä huikeimman asiakaspalvelusuorituksen. Mitä moninaisimpia itsekehuja on tullut kuultua projektin aikana. Monet itsekehut, kuinka "asiakas on meille tärkeä" ja "ajattelemme asiakkaan etua", ovat pelkkää sanahelinää elleivät ne sanat realisoidu käytännössä. Hyvällä markkinoinnilla voidaan paskasta saada timanttia, mutta yrityksen käytännön toimien kontatessa ei hyväkään markkinointi pelasta. Saatikka itsekehu.

Minulla oli tarve saada opastekylttejä 3 kpl. Kyltit on hyvä olla keskeisissä mökkitienhaaroissa siksikin, että pelastusviranomaiset osaavat paremmin perille. Tai vieraat. Tai tavarantoimittajat.

Mietin että mistä lähtisin purkamaan vyyhteä. Sain suosituksen paikallisesta toimijasta. Halusin myös päästä helpolla - halusin saada opastekyltit valmiina siten, että tyrkkään ne vain maahan kiinni (melko tyypillistä minua). 

Aamulla laitoin kyselyä, siihen vastattiin tunnissa. Jätin tilauksen ja samana iltana napsahti viesti puhelimeen että opastekilvet ovat valmiina ja toimitettuna sovittuun paikkaan. Kaikki tämä kymmenessä tunnissa. 

Kiitos. Kiitos PL Kilpi Lehtonen Oy.

[linkki toimittajan sivuille] 

Valmiit opastekyltit tuli perille 10 tunnissa

Logistisena haasteenahan oli tuleva juhannus ja opastekilpien noutaminen. Kilvet eivät varmasti mahtuisi autooni, kun auto muutenkin täynnä kaikenlaista tavaraa lomailua varten. 

Puhelimessa ojentui yrittäjältä auttava käsi ja tarjouduttiin tuomaan kyltit jopa mökkitontille saakka. En raaskinut ihan siihen suostua, mutta sovittiin tietty nouto-/jättöpaikka (muutaman kilometrin päähän mökistä) josta käyn kilvet poimimassa kyytiin kun mökille menen. Kätevää. Helppoa. Oma-aloitteista. 

Vielä lyhyen kirjoituksen lopuksi mainittakoon, TÄMÄ EI OLLUT KAUPALLINEN YHTEISTYÖ. Ei. Tämän blogin sisällöt ei yleensäkään sada minun laariin. En osaa lähteä suosittelemaan yrittäjiä muille rakennuttajille ilman 100 % aitoa omakohtaista kokemusta. Halusin taas kerran suositella tällaista paikallista toimijaa. Paikallista yrittäjää. 

= = = = =

Pöytä ulkoruokintaan

Laitettiin huhtikuussa hankintalistalle pöytä. Ulos. Kesän grilliherkkujen nauttimista varten. Selailtiin nettiä. Kiivaimpaan covid-19 -aikaan ei oikein tullut huonekaluliikkeisiin(-kään) lähdettyä. Eipä tullut juuri missään muuallakaan käytyä. Paitsi mökillä tietenkin. Silloin kun se oli mahdollista. 

Ei oikein selaimiin tarttunut kunnollisia pöytiä, sellaisia jotka olisivat sopineet omaan budjettiin ja jotka olisivat, no, olleet samalla meidän maun mukaisia. Makunsa kullakin. Tuli sitten pieneen mieleen se ajatus, että mitäpä jos teetetään pöytä. Mieluummin sitä maksaa palveluista lähiseudun pienyrittäjälle. 

Googlettelua. Mökin lähistöltä löytyikin sopiva yrittäjä - puuseppä artesaani Heikki Väisänen. Heikille laitettiin mittoja (240 x 100 cm) ja kuvia omista ajatuksistamme millainen pöytä voisi olla. Haluttiin sille hiukan sukunäköä sisällä olevan pöydän kanssa. Penkkejä varten laitettiin kuva meiltä kotoa eteisen penkistä - että johonkin tähän tapaan. Värisävyksi haluttiin tummaa, että on yhtä köysikaiteiden ja pihavalojen kanssa, sekä erottuu sitten hiukan terassien (lehtikuusi) harmaantuessa niiden värimaailmasta. Valittiin värikartasta PIKI 5089. Heikki Väisänen otti toiveistamme kiinni ja lupaili pöydän ja penkit kesäkuun alkuun.

Kesäkuun alku koitti ja pöytä olisi valmis. Ajelin nuorimman tyttären kanssa ottamaan settiä vastaan. Matkalla pieni koukkaus Vierumäellä, nuorin poika jääkiekkoleirillä ja vietiin hänelle lisää paitoja. Ehdittiin perille mökille klo 20:00 eli hiukan ennen sovittua pöydän saapumisaikaa.

Pöytä saatiin paikalleen. Näyttääpä hyvältä livenä. Meidän makuun. Todella tyytyväinen olen värivalintaamme. Todella tyytyväinen olen myös siitä, miten Heikki Väisänen sai kiinni ajatuksistamme. Tuli taas sellainen olo, että on hyvä että tässä mökin lähellä on osaavia ihmisiä joiden liiketoimintaa voi tukea, saaden toki myös itselle laatutavaraa - sellaista mitä haluaa. Tai itse asiassa, enemmän kuin mitä osasi odottaa. Rahalle vähintäänkin vastinetta. 

Pitkä matka on kuljettu tämän mökkiprojektin mukana. Kaukana on ne ajat jolloin en tuntenut ketään alan yrittäjiä alueelta. Jotenkin sitä vain löyti oikeita tekijöitä projektin eri osa-alueille. Ainakin pääasiassa. Joukossa toki myös pettymyksiä. 

Tänään naputtelin etätöitä. Hiukan toisteisesti - mökki on paras paikka tehdä etätöitä. Saa inspiroitua luonnon rauhasta ja mitä useimmin - häiriötekijät nollassa. Ihan siis paras paikka.

Työpäivän jälkeen teinityttären kanssa istuteltiin aiemmin hankitut kukat ruukkuihin. Paljastui tuosta tytöstä melkoinen hortonomi. Kumpikaan meistä EI KOSKAAN ollut istutellut mitään. Tyttö piti ohjia käsissä ja laittoi kukat ruukkuihin kuin vanha tekijä. 

Kukkien päästyä kiinni parempaan elämään uusissa ruukuissa, lähdettiin pikkulenkille metsätielle. Todella pikku. Olinhan minä mukana. Rasitteena. Hidasteena. Jotenkin siitä vaan selvittiin (selvisin). Tyttö jatkoi lihaskuntotreenejä terassilla.

Saatiin myös poreallas tyhjenettyä. Pitkäksi venähti sekin projekti. Mutta nyt  allas tyhjänä. Noin kolmen kuukauden päästä täyttö. Taas. On jotenkin outo olo. En tiedä mitä odottaisi. On jotenkin malttamaton olo että tulisipa taas syksy ja talvi sekä nuotiokelit ja altailu - mutta toisaalta taas odottelen että vielä hiukan käännettäisiin termostaattia lämpimämmälle ja alkaisi kunnon helteet ja pötköttelyt järvellä - vesitrampalla. 

Parastahan tässä mökkeilyssä on vaihtuvat vuodenajat ja kunkin vuodenajan mukanaan tuomat erilaiset aktiviteetit. Se on parasta.

= = = = =

Nanopinnoite saunatiloihin

Heti alkuun todettakoon, tämä kirjoitus EI OLE kaupallinen yhteistyö, vaan onnellisen mökkiläisen jakama hyvän olon tunne. Blogissani olen mielelläni jakanut onnistumisia ja kertonut onnistuneista urakoitsijavalinnoista. A täs siul sellane.

Meidän (maailman paras) sauna on ollut käyttövalmiina joitakin vuosia. Mökkiprojektissa ensin valmistui sauna ja saunatupa. Silloinen hetki näyttäytyi kunnon konkretiana. Jotakin valmista näkyi ja tuntui. Pääsi jostakin jo nauttimaan. Saunasta ja öistä mökillä (lue: saunatuvassa).

Muitakin tuollaisia merkittäviä konkretian kilometritolppia on mökkiprojektin aikana ollut: tontin raivaus ja räjäytystyöt, rakennusten pystytys säältä suojaan, mökin sisätöiden valmistuminen, keittiö- ja kiintokalusteiden asennus sekä ensimmäinen joulu mökillä.

Mökin porakaivovesi aiheuttaa hiukan sellaista haastetta, hiukan enemmän kuin normaalisti kotona, että jokaisen kylpykerran päätteeksi pitää suihkut ja tasot kuivata huolella, että eivät (kalkista johtuen?) värjäänny valkoläikikkäiksi. Suihkutilan lattia kuivataan aina käytön jälkeen lastalla huolellisesti. Lasipintoja ei oikein joka kerta viitsi kuivailla, ne ovat lähteneet hyvin puhtaaksi Ecostar -puhdistusaineella. Pesty ehkä pari kertaa vuodessa. Samaa Ecostaria myös seinäkaakeleihin. 

Haasteellisin kohta puhtaanapidon kannalta on lauteiden alla oleva lattialaatoitus. Se on vuosien varrella alkanut näyttää hyvinkin kirjavalta. Kaatohan siellä on hyvin "maltillinen" joten vesi ei kovinkaan tehokkaasti kulkeudu kohti lattiakaivoa. Toinen vaihtoehto pinttyneen lian aiheuttajaksi on lauteiden alla olevan lämminvesivaraajan hidas vuotaminen jostain liitoksesta. En tiedä. Pitää tutkia ja seurailla.

Tuota saunan lattiaa (lauteiden alla) ollaan yritetty jos millä aineella putsata. Ei lähde. Ei lähde puhtaaksi. Ei millään. Vähän iskenyt jo epätoivo että mitä ihmettä sille lattialle keksisi. Ihmettä se tuntuikin kaipaavan avuksi. Ihmettä jota tuskin on olemassa. Vaikka lauteiden alle ei juurikaan näe, niin silti siellä oleva pinttyneen likainen lattia vaivaa mieltä.

Käännyttiin Nanoksi Finland Oy:n puoleen. Suhtauduin kuitenkin epäilevästi, vaikka hainkin rohkaisua katselemalla heidän kuvagalleriasta toteutuneita kohteita. Noita aiemmin mainitsemiani ihmeitä saisivat kyllä tehdä, jos meidän armaasta, maailman parhaasta saunasta, saisivat taas uudenveroisen. 

Toimeksiantona Nanoksille oli lattioiden, seinälaattojen sekä lasipintojen puhdistus. Vaikka seinälaattojen ja lasipintojen kanssa ollaan itse pärjätty, niin tilattiin vähän laajempi käsittely. Tarkoituksena oli saada ensin pinnat puhtaiksi ja sitten kaikkien pintojen käsittely nanopinnoitteella. Nanopinnoite suojaa pintoja kalkkijäämiltä ja muilta epäpuhtauksilta.

Totuttuun tapaan minä en ammattilaisten selän takana pälyillyt, vaan vetäydyin viettämään hellepäivää ilmastoituun mökkiin etätöiden pariin. Tyhjentelin todo-listaa ja sähköposteja. Motivoivassa ympäristössä. Aika kului hitaasti. Malttamattomana, vaikkakin yhä epäillen, odottelin "mission impossible -operaation" valmistumista. 

Etätyömaisema.

Mutta, mutta. Valmista lopulta tuli. Sellainen kahdeksan tunnin urakka se oli. Ihmeitä tuli todistettua. Saunan lauteiden alla lattia täysin puhdas. Tiukassa lika oli ollut. Vaati kovaa työtä. Varmasti vaatikin, sillä olinhan minäkin sitä kokeillut rassata jos jonkinlaisella tökötillä. 

"Aineet ovat turvallisia niin ihmisille, eläimille kuin ympäristöllekin. Käsittely tekee pinnoista hydro- ja oleofobisia eli vettä ja rasvaa hylkiviä. Tämän ansiosta puhdistus helpottuu merkittävästi. Pinnoitteen biostaattiset ominaisuudet taas vähentävät tehokkaasti mikrobien lisääntymistä suojatulla alustalla.

Kuivuessaan pinnoite muodostaa näkymättömän, joustavan ja hengittävän suojan. Tämän ansiosta pinnoitteen alle jäänyt tai sinne mahdollisesti pääsevä kosteus pääsee haihtumaan pois.

Käsittely ei muuta pintojen kitkaominaisuuksia. Mitä pidempään tiloja käytetään, sitä selvemmin nanopinnoitteen vaikutukset tulevat esille."

Mission impossible -luokan urakan jälkeen sain vielä hoito-ohjeet. Nanopinnoitteella käsiteltyjen pintojen tulisi antaa kuivua joitakin tunteja ja niitä ei saisi kastella vuorokauteen. Tänään ei siis olekaan mulla ohjelmassa kivien kantelua. En pääse suihkuun mujuja ja hikeä putsaamaan. Toisaalta kelpaa iltaohjelmaksi velttoilukin. Mikäpäs siinä. Velttoillessa. 

Viikon ajan nanopinnoitetta tulee käytön jälkeen huolella kuivailla, jolloin lopullinen kemiallinen kuivuminen ja karkaistuminen tapahtuu. Suojattu pinta kestää kymmeniä tuhansia pyyhkimiskertoja vedellä ja mikrokuituliinalla.

No miltäpä siellä lauteiden alla sitten näytti. Tältä.

Ennen.

Jälkeen.

= = = = =

Lössykän kesäloma

Lössykän kesäloma. Vol 1. Yksi viikko toukokuussa, loput joskus heinäkuussa. Yksin mökillä. Pihahommia. Sipistelyä. Ei kyllä tunnu lössykän läppärityöläisen (Lenovo T470s) kropassa sipistelyltä. 

Mökillä siis. Siellä missä ei nyt oikein saisi olla. Omalla mökillä ei saisi olla ja sitä paheksutaan, mutta samaan aikaan, sekä itse asiassa Uudenmaan rajojen ollessa suljettuna, useat lomamökkikylät oli auki kylpylöineen. Sitä ei paheksuttu. Ainakaan ääneen sanottu.

Taas siis tultiin mökille, vapuksi, autot täynnä ruokaa. Kotoa pysähtymättä mökille. Vappu vietettiin iloisesti perheen kesken.  Muu jengi lähti sunnuntaina pois, minä jäin kärräämään kivituhkaa ja hiekkaa. Yksin. Vailla kontakteja paikallisiin. Kauppaan ei tarvitse mennä. Älkää peljätkö.

Koska normielämässä raskain esine mitä kannan on tuo aiemmin mainittu Lenovo, on tunne kropassa kaikkien (neljän) kottikärrypäivän jälkeen vähintäänkin jomottava. Onneksi sattui hyvät ilmat eikä satanu vettä, niin homma kulki eteenpäin, kuin Doorsin LA Woman, sateellahan näitä pihahommia ei voi tehdä.

Kuskasin kottikärryä ja kottikärry kuskasi minua. Vein terassien reunamille kivituhkaa koska terassien korot oli pielessä ja putoamaa yli 50cm. Kuskasin myös kulkuväylille kivituhkaa. Siis sipistelin. En tiedä mikä Suunnon asetuksissa oli pielessä, mutta yhtenä päivänä sen näytöllä luki "lisää vauhtia". Ehkä se oli yhteydessä komentokeskukseen ja rouva ruoski lössykkää ripeämpään vauhtiin tuon älykellon (?) kautta.

Mistä lie tuo kannustushuuto, "lisää vauhtia" saanut alkunsa, mutta kun Suunnon palautumisaikoja katsoo, niin taitaa mennä seuraavat kuusi vuotta ennen kuin tästä kottikärrytanssista on palauduttu. 

En nyt oikein tiedä olisiko sitä ottanut mieluummin turpaansa ja syönyt pieniä kiviä, kuin vetänyt valssia kottikärryn kanssa, mutta ehkä sitten lopputulema on mukavampi tuon romanttisen tanssahtelun jälkeen. 

Toisaalta taas, kropassa tuntuu juurikin tuolta turpaansa saaneelta. Yksi päivä muuten tuli mieleen, kun jomotti ihan hitokseen ja työnsin kottikärryä kohti ääretöntä, että tältäkö tuntuu kun Marko "Mörkö" Anttilaan törmää keskialueella katse kiekossa. En tiedä. Jääkiekossa parasta on kipu, kottikärryillessä ei. Kottikärryillessä parasta on se, kun ei enää jaksa ja saa heittää hanskat kohti Kyyvettä. Kun päivä on ohi.

Koska totuus ei kuitenkaan ole täysin noiden yo. kuvien mukainen, siloteltua mökkipuuhastelua, niin alle vielä pari kuvaa siitä että millaista maisemaa vielä löytyy sieltä minne ei facebook- tai instagram-kuvauksessa linssi taivu. Behind the scenes. Kuka helvetti nuo vielä siivoaisi? Lisää vauhtia.

= = = = =

Terassilasit saunalle

Viimein. Tuulensuoja. Suoja varsinkin pohjoisesta sekä etelästä tulevilta tuulenhenkäyksiltä. Eikä ne aina ole mitään lehmänhönkäyksiä. Terassilasit asennettu. 

On antoisaa seurata kuinka vuodenajat kohtaavat toisensa. Mökin suuret ikkunat antavat mahdollisuuden olla osa luontoa silloinkin kun luonto pullistelee muskeleitaan rankkasateiden tai myrskytuulen muodossa. Sateen valuessa ikkunaa pitkin on mukavaa katsoa ulos kahvimuki kourassa. 

Saunomisessa on ollut omat haasteensa. Haasteensa sen suhteen, että saunan ja saunatuvan välikössä on ollut hiukan kovemmalla tuulella jotensakin epämieluisaa vilvoitella. Tuuli painaa kylmän luihin melkeinpä pahemmin kuin pakkanen. Hartaaseen saunomiseen kuuluu hartaat huilitauot, mutta tuulella ne tauot ovat jääneet liian lyhyiksi ja saunominen saattaa jäädä sen seurauksena vähän torsoksi kun ei kunnon virkistäytymistaukoja saa.

Nyt saa. Kunnon huilit. Saunan ja saunatuvan välissä on nyt lasitus. Tuuli voi nyt kokeilla muskeleitaan ja saunoja voi vetää rauhassa hörpyt Jaffaa tuulensuojassa. 

Lumonin lasit.

Tätä rakentamisen pientä osa-aluetta tuli pyöriteltyä pitkään. Se oli ensin osana pihaurakkaa, mutta poistettiin se siitä. Piti saada hintajoustoja. Toisaalta myös ajattelin että vastuuasiat on selvemmät kun ei tilata välikäden kautta. Jos tulisi jostain syystä ongelmia asennuksen jälkeen, niin voisin olla suoraan yhteydessä myyjään - enkä siis välikäden kautta. 

Kyselin syksyllä 2019 tarjouksia laseista. Tarjouksia sain joitakin. Laatu vaihtelevaa. Joissakin tarjouksissa ei ollut lainkaan mainintaa lasien paksuudesta. Sain paksuudet selville kun kyselin. Tästäkin asiasta oli eriäviä mielipiteitä. Jonkun mielestä 4mm karkaistu turvalasi riittää. Toisen mielestä 6mm on paras vaihtoehto. Yksi kertoo että ei missään tapauksessa pidä tehdä alle 8mm paksuudella. Kuinka näistä sitten tavallinen rakennuttaja löytää sen sopivimman tarjouksen?

Tontilla kävi vieras. Lumonilta. Mittaili aukkoa. Tutustui ympäristöön. Esitteli kahvamekanismia. Vakuutti. Vakuutti ammattitaidollaan. Myyjä näki paljon vaivaa kaupan eteen. Olin valmis unohtamaan kaikki muut tarjoukset saamani Lumonin tarjouksen jälkeen. Selkeä tarjous, kuvien kanssa. Tehtiin kaupat ja kättä päälle. 

Lumon 7S liukuva terassilasitus:

• pystypuitteellinen liukuva terassijärjestelmä
• profiilit polyesterijauhemaalattua alumiinia
• 8mm karkaistu turvalasi, sävy: kirkas (OF88)

Nyt on sitten viimein Lumonilta tilattu terassilasitus asennettu. Pidimme covid-19 vuoksi turvavälit emmekä olleet asentajan selän takana hönkimässä. Pikainen opastus kohteeseen ja terassilta huikkaus kun työ oli tehty.

Välikössä on vielä tilapäinen sisustus. Vanhahko hyvin palvelut sohva sekä pöytä. Tarkoituksena on virittää lattialle matto. Hommata uudet, hiukan sirommat sohvakalusteet. Katon rajaan tulee infrapunalämmitin. Lattialle terassitakka tunnelmaa tuomaan. Lyhtyjä. Hylly ehkäpä.

Tällainen terassitakka ja tyylilaji välikköön (kuva. tulituote.com)

= = = = =

Koronavirus uusimaalaisen mökkeilijän näkökulmasta

Jonkun aikaa on tullut seurailtua sosiaalisen median sekä myöskin muiden medioiden, varsinkin niissä olevien keskustelujen, henkeä. Niistä on ollut kaukana se henki (oma mielipide) jota Tasavallan Presidentti, Sauli Niinistö, joku aika sitten peräänkuulutti. Tasavallan Presidentin toive henkisen läheisyyden lisääntymisestä fyysisen eristäytymisen aikana, ei ole oikein ottanut täysimääräisenä tuulta alleen.

Sosiaalisessa mediassa varsinkin, on somesyyttäjien sormi ollut useaan kertaan nuhtelevasti pystyssä ja on jaettu tuomioita sekä näppäimistö, että posket punaisena. Kotisohvaepidemiologien tuohtumuksen on voinut melkein tuntea näytön tällä puolen, kun somekyttääjän asiantuntijuutta ei ole maan johtavat asiantuntijat ja viranomaiset taikka sitten kanssakansalaiset noudattaneet. 

Eräänlaisen kannanoton tällaiseen asiaan teki Sauli Niinistö uudella ulostulollaan

– Syntyy myös epäilyjä ja turhautumista toisten käyttäytymiseen. Miksi tuo tulee noin lähelle tai miksi nuo kokoontuvat sallittua suuremmassa joukossa. Siitä on aika lyhyt matka yleistyksiin, hän jatkaa. 

Itsekin olen törmännyt yleistyksiin kun olen haaveillut mökille menosta. Olen myös saanut lukea ohjeistuksia kuinka mökille meno toisen sairaanhoitopiirin alueelle ei olisi suotavaa, vaikka viranomainen (mökkikuntani terveyspalvelujen johtaja)  itse sanoisi, että mökkiläisten tuloon on varauduttu. 

Nyt keskustelu on siirtynyt uusimaalaisiin

– Maakunnan väki on saanut korostetun identifioinnin, eikä maakuntakaan näin selvästi ole ennen erottunut.

Niinistö muistuttaa, että uusimaalaiset ovat samoja ihmisiä kuin ennenkin.

– Nyt he ovat varpaillaan ja varuillaan taudin takia. Ja yhtä lailla muissa maakunnissa ennallaan ovat ihmiset. Nyt hekin ovat varpaillaan ja varuillaan taudin takia. Pelko on yhteinen, ei erottava tekijä. (lähde: Sauli Niinistö, IS 14.4.2020)

Itse koen, että uusimaalaiset on isolla kädellä leimattu ongelmakäyttäytyjiksi ja kielenkäyttö eri keskustelualustoilla onkin sitten hyvinkin härskiä. Aivan varmasti joukossamme (me uusimaalaiset) on myös vallitseviin olosuhteisiin nähden vastuuttomasti käyttäytyviä - itse voin vastata vain omasta vastuullisuudestani.

Mutta kuinka koronavirus on vaikuttanut tähän uusimaalaiseen mökkeilijään?   Alla muutamia faktoja tämän yksittäisen, uusimaalaisen, mökkikunnan toiminnasta. 

FAKTA:

Olen ollut omaehtoisessa karanteenissa, neljän seinän sisällä, noin neljän viikon ajan. Tämä siksi, että en voinut tietää pikkuflunssan aiheuttajaa enkä halunnut pienillä vaivoillani vaivata terveydenhoitoa ja omalta osaltani vähensin sen kuormitusta. Vaikka oireet olivat lieviä, en halunnut ottaa sitä riskiä, että kantaisin kuitenkin koronavirusta ja tartuttaisin sen muihin. Siksi omaehtoinen eristäytyminen.

Olemme myös jättäneet nuorimman tyttären polvivaivat tutkimatta edellä oleviin syihin perustuen. No, onneksi harrastukset ovat olleet tauolla, vaikkakin polvivaivat haittaavat treenaamista kotona autotallissa tai lenkkipolulla lähimetsässä, fyysiset etäisyydet huomioiden.

FAKTA:

Koska minulla oli yskää, kurkkukipua ja kuumeetonta pikkuflunssaa, peruimme keväisen Levin matkamme. Peruimme sen silläkin uhalla että emme saisi rahojamme takaisin. Lennoista saimme rahat takaisin. Majoitusyhtiölle ei kelvannut sairauslomatodistukseni rahojen palauttamiseksi. Emme olisi menneet Leville vaikka nuo rahat olisivat majoitusyhtiön ammottavaan kitaan jääneetkin, mutta onneksi vakuutusyhtiö korvasi majoitusmaksut, 888 euroa. Melko itsekästä? 

FAKTA:

Olisin voinut saada lupalapun Uudenmaan rajan ylittämiseen, en edes harkinnut tuollaisen option käyttämistä, livahtaakseni tuon paperin avulla kenties mökille. Ei sitä minulle tarjottu, mutta periaatteessa sellaisen olisin voinut itselleni tulostaa. Kunnioitin vallitsevaa tilannetta.

FAKTA:

Pienimmät lapsemme ovat olleet meidän määräämässä kotiarestissa nyt kuukauden. Kotiaresti on siis kaikilla mittareilla hyvinkin rankka, eväsimme heiltä oikeuden tavata kavereitaan. Tuohon ratkaisuun päädyimme siksi, että halusimme suojella sekä heitä että myös MUITA. 

Avattakoon tätä hiukan. Minulla pikkuflunssaa ja rouva on sellaisessa asiakaspalvelutyössä, että kohtaa päivittäin kymmeniä/satoja ihmisiä tietämättä kuka heistä on potentiaalinen taudin kantaja. Emme siis halunneet ottaa tunnollemme sitä, että koronavirus kantautusi kauttamme muihin perheisiin ja alkaisi leviämään. Näetkö tämän itsekkäänä? 

Perheen pienimmät (yläasteella) asetettiin siis kovaan kotiarestiin jo ennen kuin #pysykotona hästägit ilmaantuivat yleiseen käyttöön.

FAKTA:

Talven/kevään aikana olemme AINA ajaneet mökille, pysähtymättä missään ja tapaamatta mökillä ketään. Ruuat tuotu kotiseudulta. Ei huolta tartuntaketjujen seurattavuudesta ja niiden heikkenemisestä. Ei huolta että altistettaisiin muita - mikäli siis kantaisimme koronavirusta.

FAKTA:

Kun Uusimaa eristettiin muusta Suomesta, palasimme mökiltä kotiin Uudellemaalle. Emme jääneet mökille. Mieli kyllä teki, vastuuntunto sanoi toista. Noudatimme viranomaisten määräyksiä. Kukaan viranomainen ei olisi saanut tietää että olisimme olleet mökillä. Emme siis kuitenkaan jääneet, koska olisimme potentiaalisesti kuormittaneet toisen sairaanhoitopiirin terveydenhoitoa. 

FAKTA:

Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Oikeusministeriö eivät esittäneet Uudenmaan eristämisen jatkamista. Näiden asiantuntijatahojen suositusten perusteella Uudenmaan raja avattiin 15.4.2020 ja me matkaamme mökille. Jälleen kerran - pysähtymättä missään. Jälleen kerran - täysin eristyksiin. Eristäytyminen - 100 %. En koe että "vaara olisi ohi", suhtaudumme edelleen tarpeellisella vakavuudella eristäytymiseen. 

FAKTA:

Uskon Essoten terveyspalvelujen johtajan asiantuntemuksen olevan riittävä toteamaan omasta vastuualueestaan seuraavaa: 

- Mökkiläisten tuloon on jo ehditty varautua. Aiemmasta on otettu opiksi ja sairaanhoidon kapasiteettia on kasvatettu myös mökkiläisiä silmällä pitäen. (lähde: Santeri Seppälä IS 11.4.2020)

Tiedostan, että on mahdollista että mökkeillessämme minä tai joku perheestäni saattaa päätyä kuormittamaan mökkikuntamme terveydenhuoltoa jostakin syystä. Mutta onneksi mökkikuntamme sairaanhoitopiiri on varautunut mökkiläisiin. Mikäli jollakin meistä alkaisi oireita joita liitetään koronavirukseen, ajaisimme kuitenkin kotiin oman sairaanhoitopiirin alueelle.

- Jos sinne (mökille) on lähtenyt tai lähtee, pitää välttää asiointia mökkipaikkakunnan palveluissa. Jos oireita esiintyy, pitää palata kotipaikkakunnalle sairastamaan. (lähde: Sanna Marin MTV 15.4.2020)

FAKTA:

Vaikka mökkikuntamme, Essoten, alueella on varauduttu mökkiläisiin, aion silti noudattaa tervettä ja tinkimätöntä varovaisuutta muut ja itseni huomioiden: ruuat mökille viedään kotiseudulta, emme pysähdy mökkimatkalla lainkaan ja pysymme mökillä tapaamatta ketään ulkopuolisia. Toistaiseksi ainakin näin.

FAKTA:

Tunnen sympatiaa taudin saaneita kohtaan sekä arvostan sellaisia ammatteja joiden päivittäiseen arkeen kuuluu satojen ehkä tuhansien eri ihmisten tapaaminen tällaisina epävarmoina aikoina. Aikoina jolloin ei voi tietää yhtään että kuka on viruksen kantaja. Jokainen on potentiaalinen. Minä olen siinä onnellisessa asemassa, että olen tehnyt jo useita, useita, vuosia etätöitä eikä sen suhteen nykytilanne aiheuttanut lainkaan kulttuurishokkia. Samalla myös pystyn suojaamaan itseäni paremmin virukselta, tähän ei kaikilla ole mahdollisuutta. 

Koronavirus voi vielä tulla minuun tai läheisiini. En ole asiantuntija enkä some-epidemiologi enkä siis osaa sanoa kuinka kauan vallitseva tilanne on päällä. Luulenpa kuitenkin, että koronaan voidaan sairastua ihan yhtä hyvin syyskuussa 2020 kuin huhtikuussa 2020. Ihme jos virus ei meidän perhettä jossain vaiheessa nappaa. 

FAKTA:

Yrittäjät, jotka luovat työpaikkoja, ovat näinä päivinä helisemässä. Olemme kantaneet oman ison osamme työllistäen mahdollisimman paljon mökkiseudun pienyrittäjiä mökkiprojektimme aikana. Jatkamme vielä samaan malliin. Viime sunnuntaina tilasimme ulos terassille ruokapöydän ja tuolit paikalliselta puusepältä, sen sijaan että olisimme tilanneet kalusteet isolta huonekalujätiltä.

LOPPUSANAT:

Tällä kirjoituksella halusin tuoda julki sitä, että kaikki oksennuspalstojen koronapoliisien luomat yleistykset uusimaalaisten mökkeilijöiden itsekkyydestä eivät todellakaan osu millään tavoin tämän mökkikunnan kohdalle. 

Minä en tee valtakunnantasoisia päätöksiä, niitä tekevät muut virkoihinsa demokraattisesti valitut henkilöt (kuullen mitä todennäköisimmin asiantuntijoita, eli STM, THL ja Oikeusministeriö). Minun tehtäväni on noudattaa Suomen lakeja. Nyt kun Uudenmaan eristystä ei enää ole, on vapaus liikkua. Vapaus liikkua vaikkapa mökille rentoutumaan Kyyveden tarjoileman kauniin luonnon ääreen. 

Lukutaitoinen osaa lukea ylhäältä faktat ja todeta kuinka epäitsekkäästi ja vastuullisesti olemme toimineet koronavirusepidemian (-pandemian) aikana. ja kuinka tulemme näin jatkossakin toimimaan. Olemme ottaneet huomioon sekä oman, mutta ennen kaikkea myös sinun, tuntematon tai tuttu lähimmäisemme, terveydentilan.

Suomea keskustelupalstoilla nyt kovasti maantieteellisesti polarisoidaan ja mökkiläiset stigmatisoidaan. Surullista. Vaikka mökille olenkin kovasti kaivannut, olisi minulle lopulta sopinut sekin, että Uudenmaan eristystä olisi vielä jatkettu. Kiroillut toki olisin, mutta minkäs sitä määräyksille olisi voinut. Minulle olisi lopulta myös käynyt se, että kaikki maakuntarajat olisi suljettu, kun kuitenkin eri sairaanhoitopiirien tehohoitoa kuormittavaa liikennettä on koko ajan ollut kaikkialla Suomessa. 

Mutta, koska Uudenmaan eristäminen päättyy, minä menen mökille koska

1. pystymme välttämään fyysiset kontaktit 100 %
2. mökkikuntamme sairaanhoitopiiri on varautunut myös mökkiläisiin

Hoida sinäkin sometuomari omat asiat yhtä mallikkaasti kuin me - ennen kuin nostat somesormesi nuhteluun.

= = = = =